Tämä blogi sisältää ajatuksia mielenterveyttä edistävästä ja mielenterveys- ja päihdehaittoja ehkäisevästä työstä. Kirjoittajina toimivat sekä paikalliset että valtakunnalliset osaajat ja asiantuntijat, jotka tavalla tai toisella liittyvät Päijät-Hämeen ehkäisevään mielenterveys- ja päihdetyöhön (PETE).
torstai 7. helmikuuta 2013
Yksinäisyys
Yksinäisyys voi olla tylsää, mutta rauhallista. Yksinäisyys voi olla pelottavaa ellei ole mitään tekemistä, mutta yksinäisyydessä on hyviäkin puolia esim. voi ottaa rennosti, piittaamatta naapurustossa hyppivistä kakaroita eikä tarvi pelkäävänsä satuttavan ketään edes vahingossa. Jos itse pystyisin tekemään näin ei minun tarvitsisi ajatella itseäni kahdenkymmen vuoden päästä jolloin ei tarvitsisi ajatella satuttavansa ketään.
Jos itse pystyisin päättää mihin menisin taikka matkustaisin jos jostain syystä haluaisin vältellä yksin oloa menisin jonnekkin jossa minua ei vahdittaisi koko ajan 24/7 (niin kuin täällä). Matkustaisin todella moneen maahan jopa vaarallisille jos se joskus on mahdollista esim. Australiaan, Cambera ja Sydneyhin, Yhdysvaltoihin Michikanin osavaltioon sielä on kuulemma hyvät vesistöt narrata isojakin kaloja muut maat taas ovat sellaisia maita joihin matkustaisin henkilökohtaisen kiinnostuksen takia esim. Israel, Egypt, mutta en varmaankaan lähtisi Venäjälle itse oon kuullu juttuja enoilta jotka kertovat miten paikalliset siellä yrittävät huijata turisteja erinlaisilla tekniikoilla joka kukin omasta syystä.
Poika 17v.
maanantai 4. helmikuuta 2013
Yksinäisyys
Olen ollut monesti yksinäinen esim
koulussa, yksinäisyys tuntuu siltä kuin ei olisi kavereita yksinäisyys tuntuu
sydämessä.
Nykyään
en tunne oloani kovinkaan yksinäiseksi olen tottunut yksin
oloon koulussa, vapaa ajalla minulla riittää kavereita niin varmaa myös
monilla
muillakin olen hankkinnut kavereita useista koulusta ja harrastuksista
ennen
niitä olin yksinäinen ja tunsin oloni turhaksi ja pelokkaaksi
suosittelisin
kaikkien käydä nuorten tiloissa tai harrastuksissa niin että saisi ja
uskaltaisi tutustua ihmisiin ,myös kotipihoilta moni saa kavereita se ei
ole
kivaa kun jää yksinäiseksi tuntee olonsa syrjityksi ja monella tavalla
pelokkaaksi, ja se tuska mitä yksinäiset kärsii ei ole hyvä asia sillä
kaikilla pitää olla
kaveri jonka kanssa viettää aikaa.
perjantai 1. helmikuuta 2013
Yksinäisyys
Yksinäisyys on ehkä yksi inhottavimmista asioista mitä maan päällä voi olla. Yleensä olen yksinäinen silloin kun joudun olemaan pitkiä aikoja yksin tai tunnen olevani ulkopuolella kaveriporukasta. Kun olen yksinäinen, koko kehoni valtaa tyhjä, ontto tunne. Aivan kuin kaikki ilo katoaisi hetkeksi. Yksinäisenä yritän helpottaa oloani kuuntelemalla musiikkia, katsomalla elokuvaa tai televisiota, surffaamalla netissä tai soittamalla itselle tärkeälle ihmiselle. En koe olevani yksinäinen silloin, kun lähelläni on paljon itselle tuttuja ja tärkeitä ihmisiä ja varsinkin saa jutella heille, eikä koe itseään ulkopuoliseksi. Jos sinä olet yksinäinen, yritä keksiä itsellesi jotakin mukavaa tekemistä. Näin voit siirtää inhottavat ajatukset muualle. Kannattaa myös jutella yksinäisyydestä jollekin luotettavalle henkilölle. Itse toivon, että voisin jotenkin selättää yksinäisyyden, ainakin osittain, jotta voisin aikuisena olla onnellinen ja yksin, mutten yksinäinen.
Tyttö 16v.
torstai 31. tammikuuta 2013
Yksinäisyys
Kaikki ovat joskus yksinäisiä,
silloin tuntuu pahalta.
Tuntuu kuin olisi kala kuivalla
maalla.
Elämä tuntuu turhalta ja
toivottamalta.
Meidän pitäisi huolehtia enemmän
yksinäisistä nuorista ja vanhuksista, jotka ovat syrjäytyneet elämästä.
Yksinäisyys on kamalaa.
En halua ikinä olla yksinäinen.
Onneksi en ole yksinäinen.
Poika, 17-v
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
Yksinäisyys
Olen yksinäinen silloin kun en haluaisi olla yksin. Silloin
kun olen yksinäinen, niin minusta tuntuu siltä, että ketään ei kiinnosta vaikka
yhtäkkiä katoaisin kokonaan heidän elämästään. Yksinäisyys tuntuu myös pahalta,
koska silloin alkaa joskus ahdistaa ja sen jälkeen koko maailma muuttuu
synkäksi. Yksinäisyys tuntuu kehossa silloin kun sen takia alkaa ahdistaa.
Ahdistuksen tullessa rintaan alkaa pistämään ja tulee todella tyhjä olo.
Helpotusta yksinäisiin hetkiin saan musiikista, lukemisesta, nukkumisesta ja
omasta mielikuvitusmaailmastani. Musiikki auttaa siten, että kuuntelee täysillä
musaa ja laulaa ja soittaa ilmakitaraa ja hyppii ympäri huonetta. Vilkaisen
hyppiessäni välillä peiliin ja sen jälkeen alkaa naurattaa, ja silloin on
tyytyväinen siihen, ettei kukaan muu ollut näkemässä sitä. Lukiessani jotain
kirjaa, ajaudun kirjan maailmaan ja silloin unohtaa yksinäisyyden. Nukkuessa
harvemmin tarvitset ystävää ja unet voivat olla todella ihania. Kaikkein paras
on kuitenkin oma mielikuvitusmaailmani. Olen koonnut pääni sisään aivan
toisenlaisen maailman, jossa kaikki on suht hyvin. Siellä kukaan ei ole koskaan
yksinäinen ja siellä on kaikki ne ihmiset jotka kuuluvat tai ovat joskus
kuuluneet elämääni. Paitsi ne kaikki ilkeät ihmiset jotka tekevät elämästä
täyttä kidutusta. Omassa mielikuvitusmaailmassa on hyvä olla ja siellä olen todella
iloinen ja juuri sellainen ihminen joka todella haluankin olla.
En koe olevani
yksinäinen silloin kun haluan olla yksin. Yksinäisyys ei ole lähellekään sama
asia kuin olla yksin. Nautin silloin tällöin yksin olosta sillä jos ei olisi
koskaan yksin, niin sitten ei myöskään huomioisi sitä että, kuinka kivaa on
olla yhdessä jonkun kanssa. Vähän sama asia kuin se että jos on aina iloinen
niin ei silloin olisi koskaan iloinen koska, ei olisi mitään muuta tunnetta.
Eli pitää olla surullinen tai ärsyyntynyt joskus että tietää, miltä tuntuu olla
iloinen. Ihmisten pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksinäisiin ihmisiin.
Voisi vaikka joskus mennä koulussa kysymään yksinäiseltä että, mitä kuuluu tai
jotain sinne päin olevaa. Tai sitten voisi hymyillä tuntemattomille kaupungilla
kuten vaikka vanhuksille tai yksinään oleville ihmisille. Sinun hymysi voi
pelastaa jonkun päivän!
Tyttö 17v….
tiistai 29. tammikuuta 2013
Yksinäisyys
Mul ei oo ketään, kuka puolustais mua ku mua sattuu. Ei ketään, kuka nostais mut ylös, sillon ku kaadun. Mä oon tääl yksin, ilman minkäänlaisii enkeleit, jotka mulle vois siivet antaa.. Mä tarviin jonkun, mut kukaa ei haluu mua. Kuka ois vapaaehtone kuuntelee mun murheet ja auttaa mua sillon, ku mul on vaikeeta? Et varmaan sinäkään.. Mä autan, ku mua tarvitaan, joskus vaik ei tarvittais, mut mä välitän siit se johtuu. Must tuntuu, et aiheutan vaa paskaa mun ympärille, turhia huolia ja tunteita.Tuntuu, et voisin kadota, eikä kukaa ei huomais, et oon lähteny. Kenelle mä täs esitän? Luulen, et mul on kavereit ja mut hyväksytää, mut ei, mä oonki yksin. Oon aiheuttanu jo liikaa mieltä pahaa. Jos mut joku pelastais ni voisin nousta täält rämeest. Koskaan ei oo liian myöhästä..
Tyttö 15v.
maanantai 28. tammikuuta 2013
Yksinäisyys
Olen 14-vuotias poika. olen ollut lähes koko ikäni yksin. ala-asteella minulla oli vielä kavereita, mutta silloinkaa niitä ei ollut paljoa. kun yläaste alkoi kavereita ei enään ollut, silloin elämäni oli aika automaattista; kouluu, kotiin ja harjoituksiin. kun yläaste päättyi, menin trioon myös sielläkään en saanut ketään kaveria, mutta kun tämä hengailu loppui, koin jotain aivan erityistä, sain nauttia pienen hetken erään tytön suosiosta ja olimme yhdessä peräti puolitoista kuukautta, mutta sitten taas päädyin yksinäiselle tielle. nykyään en minun on hyvin vaikea päästää ketään, niin lähelle, että voisin ystävystyä. olen kaikki päivät yksin kotona koneeni tai jonkun muun asian ääressä.. odotan vain että tunnit kuluvat ja seuraava päivä koittaa, mikä on varmaan samanlainen, kuin edellinenkin. elämäni on kuin juna, se kulkee tiettyä rataa keskellä erämaata, kaukana muista ja päättää joskus alkaneen matkansa.
tutustun ihmisiin pääasiassa netin välityksellä ja olen jopa sopinut tapaamisia, minulla vain ei ole pokkaa tavata ketään ja siksi joudunkin aina viimehetkellä turvautumaan erilaisiin valheisiin, jotta voin välttää tapaamisen. pian uusi tuttavuus on vain mennyttä elämää. mutta haluaisin todella tutustua eri ihmisiin syvemmin, mutta en vain mahda itselleni mitään. on helppo sanoa, että hanki elämä ja vaikka jokin harrastus. kyllä sieltä löytyy kavereita... no joo ei kaikille. mutta on yksinäisyydessä toki joitan hyviäkin puolia, mutta miellummin haluaisin edes yhden kaverin, jonka kanssa voisin tavata ihan fyysisestikki..
Poika 14v.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Yhteyttä - yksinäisyyden ehkäisy -kampanja Päijät-Hämeessä viikoilla 5. ja 6.
Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyön (PETE) verkosto toteuttaa YHTEYTTÄ - yksinäisyyden ehkäisykampanjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa, nyt jo toista kertaa. Kampanjalla halutaan nostaa esille yksinäisyyden monet ulottuvuudet.
- YHTEYTTÄ itseen. Yksinolo on tarpeellista ja tervehdyttävää, kun se on oma valinta eikä yksin oleminen ole jatkuvaa.
- YHTEYTTÄ toiseen. Ihminen tarvitsee toista ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteyttä voi hakea olemassa oleviin tuttuihin tai uusiin verkostoihin liittymällä. Uusia verkostoja voi löytää mm. kampanjassa mukana olevien tahojen toiminnasta ja tapahtumista.
- YHTEYTTÄ yhteiskuntaan. Yksinäisyys ja syrjäytyminen liittyvät toisiinsa ja ovat ehkäistävissä. Ehkäisemällä yksinäisyyttä ehkäistään syrjäytymistä. Jokainen voi omalla toiminnallaan ja hyvin pienilläkin teoilla ehkäistä oman ja lähipiirinsä yksinäisyyttä.
Kampanjaan osallistuvat tahot asiakkaineen pohtivat kampanjaviikon aikana yksinäisyyden monia ulottuvuuksia omasta ja läheisesten näkökulmasta.
Blogikirjoitusten kavalkadin avaa maanantaina 28.1. 14-vuotias poika kirjoituksellaan "Yksinäisyys".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)