Mul ei oo ketään, kuka puolustais mua ku mua sattuu. Ei ketään, kuka nostais mut ylös, sillon ku kaadun. Mä oon tääl yksin, ilman minkäänlaisii enkeleit, jotka mulle vois siivet antaa.. Mä tarviin jonkun, mut kukaa ei haluu mua. Kuka ois vapaaehtone kuuntelee mun murheet ja auttaa mua sillon, ku mul on vaikeeta? Et varmaan sinäkään.. Mä autan, ku mua tarvitaan, joskus vaik ei tarvittais, mut mä välitän siit se johtuu. Must tuntuu, et aiheutan vaa paskaa mun ympärille, turhia huolia ja tunteita.Tuntuu, et voisin kadota, eikä kukaa ei huomais, et oon lähteny. Kenelle mä täs esitän? Luulen, et mul on kavereit ja mut hyväksytää, mut ei, mä oonki yksin. Oon aiheuttanu jo liikaa mieltä pahaa. Jos mut joku pelastais ni voisin nousta täält rämeest. Koskaan ei oo liian myöhästä..
Tyttö 15v.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti