Yksinäisyys

Kaikki ovat joskus yksinäisiä, silloin tuntuu pahalta.

Tuntuu kuin olisi kala kuivalla maalla.

Elämä tuntuu turhalta ja toivottamalta.

Meidän pitäisi huolehtia enemmän yksinäisistä nuorista ja vanhuksista, jotka ovat syrjäytyneet elämästä.

Yksinäisyys on kamalaa.

En halua ikinä olla yksinäinen.

Onneksi en ole yksinäinen.

Poika, 17-v

Yksinäisyys

Olen yksinäinen silloin kun en haluaisi olla yksin. Silloin kun olen yksinäinen, niin minusta tuntuu siltä, että ketään ei kiinnosta vaikka yhtäkkiä katoaisin kokonaan heidän elämästään. Yksinäisyys tuntuu myös pahalta, koska silloin alkaa joskus ahdistaa ja sen jälkeen koko maailma muuttuu synkäksi. Yksinäisyys tuntuu kehossa silloin kun sen takia alkaa ahdistaa. Ahdistuksen tullessa rintaan alkaa pistämään ja tulee todella tyhjä olo. 

Helpotusta yksinäisiin hetkiin saan musiikista, lukemisesta, nukkumisesta ja omasta mielikuvitusmaailmastani. Musiikki auttaa siten, että kuuntelee täysillä musaa ja laulaa ja soittaa ilmakitaraa ja hyppii ympäri huonetta. Vilkaisen hyppiessäni välillä peiliin ja sen jälkeen alkaa naurattaa, ja silloin on tyytyväinen siihen, ettei kukaan muu ollut näkemässä sitä. Lukiessani jotain kirjaa, ajaudun kirjan maailmaan ja silloin unohtaa yksinäisyyden. Nukkuessa harvemmin tarvitset ystävää ja unet voivat olla todella ihania. Kaikkein paras on kuitenkin oma mielikuvitusmaailmani. Olen koonnut pääni sisään aivan toisenlaisen maailman, jossa kaikki on suht hyvin. Siellä kukaan ei ole koskaan yksinäinen ja siellä on kaikki ne ihmiset jotka kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet elämääni. Paitsi ne kaikki ilkeät ihmiset jotka tekevät elämästä täyttä kidutusta. Omassa mielikuvitusmaailmassa on hyvä olla ja siellä olen todella iloinen ja juuri sellainen ihminen joka todella haluankin olla. 

En koe olevani yksinäinen silloin kun haluan olla yksin. Yksinäisyys ei ole lähellekään sama asia kuin olla yksin. Nautin silloin tällöin yksin olosta sillä jos ei olisi koskaan yksin, niin sitten ei myöskään huomioisi sitä että, kuinka kivaa on olla yhdessä jonkun kanssa. Vähän sama asia kuin se että jos on aina iloinen niin ei silloin olisi koskaan iloinen koska, ei olisi mitään muuta tunnetta. Eli pitää olla surullinen tai ärsyyntynyt joskus että tietää, miltä tuntuu olla iloinen. Ihmisten pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksinäisiin ihmisiin. Voisi vaikka joskus mennä koulussa kysymään yksinäiseltä että, mitä kuuluu tai jotain sinne päin olevaa. Tai sitten voisi hymyillä tuntemattomille kaupungilla kuten vaikka vanhuksille tai yksinään oleville ihmisille. Sinun hymysi voi pelastaa jonkun päivän!

Tyttö 17v….

Yksinäisyys

Mul ei oo ketään, kuka puolustais mua ku mua sattuu. Ei ketään, kuka nostais mut ylös, sillon ku kaadun. Mä oon tääl yksin, ilman minkäänlaisii enkeleit, jotka mulle vois siivet antaa.. Mä tarviin jonkun, mut kukaa ei haluu mua. Kuka ois vapaaehtone kuuntelee mun murheet ja auttaa mua sillon, ku mul on vaikeeta? Et varmaan sinäkään.. Mä autan, ku mua tarvitaan, joskus vaik ei tarvittais, mut mä välitän siit se johtuu. Must tuntuu, et aiheutan vaa paskaa mun ympärille, turhia huolia ja tunteita.Tuntuu, et voisin kadota, eikä kukaa ei huomais, et oon lähteny. Kenelle mä täs esitän? Luulen, et mul on kavereit ja mut hyväksytää, mut ei, mä oonki yksin. Oon aiheuttanu jo liikaa mieltä pahaa. Jos mut joku pelastais ni voisin nousta täält rämeest. Koskaan ei oo liian myöhästä..



Tyttö 15v.

Yksinäisyys

Olen 14-vuotias poika. olen ollut lähes koko ikäni yksin. ala-asteella minulla oli vielä kavereita, mutta silloinkaa niitä ei ollut paljoa. kun yläaste alkoi kavereita ei enään ollut, silloin elämäni oli aika automaattista; kouluu, kotiin ja harjoituksiin. kun yläaste päättyi, menin trioon myös sielläkään en saanut ketään kaveria, mutta kun tämä hengailu loppui, koin jotain aivan erityistä, sain nauttia pienen hetken erään tytön suosiosta ja olimme yhdessä peräti puolitoista kuukautta, mutta sitten taas päädyin yksinäiselle tielle. nykyään en minun on hyvin vaikea päästää ketään, niin lähelle, että voisin ystävystyä. olen kaikki päivät yksin kotona koneeni tai jonkun muun asian ääressä.. odotan vain että tunnit kuluvat ja seuraava päivä koittaa, mikä on varmaan samanlainen, kuin edellinenkin. elämäni on kuin juna, se kulkee tiettyä rataa keskellä erämaata, kaukana muista ja päättää joskus alkaneen matkansa.

tutustun ihmisiin pääasiassa netin välityksellä ja olen jopa sopinut tapaamisia, minulla vain ei ole pokkaa tavata ketään ja siksi joudunkin aina viimehetkellä turvautumaan erilaisiin valheisiin, jotta voin välttää tapaamisen. pian uusi tuttavuus on vain mennyttä elämää. mutta haluaisin todella tutustua eri ihmisiin syvemmin, mutta en vain mahda itselleni mitään. on helppo sanoa, että hanki elämä ja vaikka jokin harrastus. kyllä sieltä löytyy kavereita... no joo ei kaikille. mutta on yksinäisyydessä toki joitan hyviäkin puolia, mutta miellummin haluaisin edes yhden kaverin, jonka kanssa voisin tavata ihan fyysisestikki..

Poika 14v.

Yhteyttä - yksinäisyyden ehkäisy -kampanja Päijät-Hämeessä viikoilla 5. ja 6.

Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyön (PETE) verkosto toteuttaa YHTEYTTÄ - yksinäisyyden ehkäisykampanjan yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa, nyt jo toista kertaa. Kampanjalla halutaan nostaa esille yksinäisyyden monet ulottuvuudet.

• YHTEYTTÄ itseen. Yksinolo on tarpeellista ja tervehdyttävää, kun se on oma valinta eikä yksin oleminen ole jatkuvaa.
• YHTEYTTÄ toiseen. Ihminen tarvitsee toista ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Yhteyttä voi hakea olemassa oleviin tuttuihin tai uusiin verkostoihin liittymällä. Uusia verkostoja voi löytää mm. kampanjassa mukana olevien tahojen toiminnasta ja tapahtumista. 
• YHTEYTTÄ yhteiskuntaan. Yksinäisyys ja syrjäytyminen liittyvät toisiinsa ja ovat ehkäistävissä. Ehkäisemällä yksinäisyyttä ehkäistään syrjäytymistä. Jokainen voi omalla toiminnallaan ja hyvin pienilläkin teoilla ehkäistä oman ja lähipiirinsä yksinäisyyttä.

YHTEYTTÄ-kampanjassa on mukana PETE Päijät-Hämeen ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö, Kumppanuusverkosto, Lahden seudun kriisikeskus, Lahden Lähimmäispalvelu ry, Monitoimikeskus Takatasku, Päijät-Hämeen Sosiaalipsykiatrinen säätiö, EHYT ry/ Lahden Elokolo, Namikan pienryhmäkoti Oy, Miete ry, Harjulan setlementti ry, Päijät-Hämeen Omaishoitajat ja Läheiset ry, Lahden Klubitalo, Lahden keskustaeheystys ry, Lahden diakonian instituutti, LAMK ja Salpaus sekä Lahden nuorisopalvelut /mediapaja.

Kampanjaan osallistuvat tahot asiakkaineen pohtivat kampanjaviikon aikana yksinäisyyden monia ulottuvuuksia omasta ja läheisesten näkökulmasta.

Blogikirjoitusten kavalkadin avaa maanantaina 28.1. 14-vuotias poika kirjoituksellaan "Yksinäisyys".