keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Yksinäisyys



Olen yksinäinen silloin kun en haluaisi olla yksin. Silloin kun olen yksinäinen, niin minusta tuntuu siltä, että ketään ei kiinnosta vaikka yhtäkkiä katoaisin kokonaan heidän elämästään. Yksinäisyys tuntuu myös pahalta, koska silloin alkaa joskus ahdistaa ja sen jälkeen koko maailma muuttuu synkäksi. Yksinäisyys tuntuu kehossa silloin kun sen takia alkaa ahdistaa. Ahdistuksen tullessa rintaan alkaa pistämään ja tulee todella tyhjä olo. 

Helpotusta yksinäisiin hetkiin saan musiikista, lukemisesta, nukkumisesta ja omasta mielikuvitusmaailmastani. Musiikki auttaa siten, että kuuntelee täysillä musaa ja laulaa ja soittaa ilmakitaraa ja hyppii ympäri huonetta. Vilkaisen hyppiessäni välillä peiliin ja sen jälkeen alkaa naurattaa, ja silloin on tyytyväinen siihen, ettei kukaan muu ollut näkemässä sitä. Lukiessani jotain kirjaa, ajaudun kirjan maailmaan ja silloin unohtaa yksinäisyyden. Nukkuessa harvemmin tarvitset ystävää ja unet voivat olla todella ihania. Kaikkein paras on kuitenkin oma mielikuvitusmaailmani. Olen koonnut pääni sisään aivan toisenlaisen maailman, jossa kaikki on suht hyvin. Siellä kukaan ei ole koskaan yksinäinen ja siellä on kaikki ne ihmiset jotka kuuluvat tai ovat joskus kuuluneet elämääni. Paitsi ne kaikki ilkeät ihmiset jotka tekevät elämästä täyttä kidutusta. Omassa mielikuvitusmaailmassa on hyvä olla ja siellä olen todella iloinen ja juuri sellainen ihminen joka todella haluankin olla. 

En koe olevani yksinäinen silloin kun haluan olla yksin. Yksinäisyys ei ole lähellekään sama asia kuin olla yksin. Nautin silloin tällöin yksin olosta sillä jos ei olisi koskaan yksin, niin sitten ei myöskään huomioisi sitä että, kuinka kivaa on olla yhdessä jonkun kanssa. Vähän sama asia kuin se että jos on aina iloinen niin ei silloin olisi koskaan iloinen koska, ei olisi mitään muuta tunnetta. Eli pitää olla surullinen tai ärsyyntynyt joskus että tietää, miltä tuntuu olla iloinen. Ihmisten pitäisi enemmän kiinnittää huomiota yksinäisiin ihmisiin. Voisi vaikka joskus mennä koulussa kysymään yksinäiseltä että, mitä kuuluu tai jotain sinne päin olevaa. Tai sitten voisi hymyillä tuntemattomille kaupungilla kuten vaikka vanhuksille tai yksinään oleville ihmisille. Sinun hymysi voi pelastaa jonkun päivän!

Tyttö 17v….

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti