Milla Metsälä, Mainiemen kuntoutumiskeskus, Perhekeskus Maininki
Lapsuus
on ihmisen kultaista aikaa useimmitenhan niin sanotaan. Joillekkin se sitä on mutta ikävä kyllä joku joutuu olemaan se "elämän
oikku".
Lapsella pitäisi olla oikeus raittiiseen vanhempaan, vanhempaan joka jaksaa
olla vuorovaikutetuksessa lapsensa kanssa, joka todella on läsnä, joka todella
kohtaa lapsen kanssa elämän ilot ja surut. Vanhemman jolla on aikaa sille
pienelle ihmiselle.
Lapselle
on tärkeää että vanhemmat huomaavat hänet ja iloitsevat hänestä. Lapsi kaipaa
vain aikaa ja läsnäoloa. Kesken leikkiensäkin lapsi tarkistaa että kuuluu vanhempiensa elämään,
siksi hän pyytää usein vanhempiaan kanssaan leikkimään tai piirrustustaa
katsomaan.
Jos
lapsi yksin varttuu hän aikuisen rooliin tarttuu
Rakkautta
ja hyväksyntää sitä lapsi tarvitsee! Mutta miksi tänä päivänä meidän on vaikea
sitä rakkautta pienelle ihmiselle antaa?
Kumpa vain muistaisimme että totuushan on: ilman
huolenpitoa ja rakkautta jokainen meistä särkyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti